irrottautuminen
Suomi
muokkaaSubstantiivi
muokkaairrottautuminen (38)
- teonnimi verbistä irrottautua
Taivutus
muokkaaTaivutus | ||
---|---|---|
sijamuoto | yksikkö | monikko |
kieliopilliset sijamuodot | ||
nominatiivi | irrottautuminen | irrottautumiset |
genetiivi | irrottautumisen | irrottautumisten irrottautumisien |
partitiivi | irrottautumista | irrottautumisia |
akkusatiivi | irrottautuminen; irrottautumisen |
irrottautumiset |
sisäpaikallissijat | ||
inessiivi | irrottautumisessa | irrottautumisissa |
elatiivi | irrottautumisesta | irrottautumisista |
illatiivi | irrottautumiseen | irrottautumisiin |
ulkopaikallissijat | ||
adessiivi | irrottautumisella | irrottautumisilla |
ablatiivi | irrottautumiselta | irrottautumisilta |
allatiivi | irrottautumiselle | irrottautumisille |
muut sijamuodot | ||
essiivi | irrottautumisena (irrottautumisna) |
irrottautumisina |
translatiivi | irrottautumiseksi | irrottautumisiksi |
abessiivi | irrottautumisetta | irrottautumisitta |
instruktiivi | – | irrottautumisin |
komitatiivi | – | irrottautumisine- + omistusliite |
vartalot | ||
vokaalivartalo | irrottautumise- | |
heikko vartalo | - | |
vahva vartalo | - | |
konsonantti- vartalo |
irrottautumis- |
Etymologia
muokkaa- verbi irrottautua + johdin -minen