isoääninen

Suomi

Adjektiivi

isoääninen (38) (komparatiivi isoäänisempi, superlatiivi isoäänisin) (taivutus [luo])

1. kovaääninen, äänekäs

   Eräänä päivänä taloon tuli isoääninen, puku päällä oleva mies. (Tiirola, Sahaajakisälli)

   Porukan viimmeisenä käveli isoin ja isoäänisin mies purnaten tyhmyyttään. (Huovinen, Kalamies ja Mannerheim: Ensirakkaus)

Liittyvät sanat

• isoäänisesti