isoääninen
Suomi muokkaa
Adjektiivi muokkaa
isoääninen (38) (komparatiivi isoäänisempi, superlatiivi isoäänisin) (taivutus [luo])
- kovaääninen, äänekäs
- Eräänä päivänä taloon tuli isoääninen, puku päällä oleva mies. (Tiirola, Sahaajakisälli)
- Porukan viimmeisenä käveli isoin ja isoäänisin mies purnaten tyhmyyttään. (Huovinen, Kalamies ja Mannerheim: Ensirakkaus)