SuomiMuokkaa

AdverbiMuokkaa

jopa

  1. vieläpä, yksinpä, kerrassaan
    Järistyksessä kuoli jopa yli satatuhatta.
    Ikäihmiselle kirjautuminen voi olla vaikeata, jopa mahdotonta.
    Tämän osaa tehdä kuka tahansa, jopa minä.
    Vieraita tuli kaikilla mahdollisilla kulkuneuvoilla, jopa helikopterilla.
  2. vahvikesana, joka osoittaa yllättävyyttä tai erikoisuutta; kylläpä
    Jopa nyt uteliaita riittää.
    Jopa on pieni talo!
    Jopa lensi kauas!

ÄäntäminenMuokkaa

  • IPA: /ˈjopɑ/
  • tavutus: jo‧pa

EtymologiaMuokkaa

jo + -pa; merkityksenkehitys on kulkenut temporaalisesta modaaliseen ’jo’ > ’vieläpä’[1]

KäännöksetMuokkaa

Liittyvät sanatMuokkaa

Aiheesta muuallaMuokkaa

  • jopa Kielitoimiston sanakirjassa

ViitteetMuokkaa

  1. Hakulinen, Lauri: Luennot suomen kielen partikkeleista. Toimittaneet Yrjo Lauranto ja Tapani Lehtinen. Helsinki: Helsingin yliopiston suomen kielen laitos, 1999. ISBN 951-45-88908. s. 53