Adverbi

muokkaa

jopa

  1. vieläpä, yksinpä, kerrassaan
    Järistyksessä kuoli jopa yli satatuhatta.
    Ikäihmiselle kirjautuminen voi olla vaikeata, jopa mahdotonta.
    Tämän osaa tehdä kuka tahansa, jopa minä.
    Vieraita tuli kaikilla mahdollisilla kulkuneuvoilla, jopa helikopterilla.
  2. vahvikesana, joka osoittaa yllättävyyttä tai erikoisuutta; kylläpä
    Jopa nyt uteliaita riittää.
    Jopa on pieni talo!
    Jopa lensi kauas!

Ääntäminen

muokkaa
  • IPA: /ˈjopɑ/
  • tavutus: jo‧pa

Etymologia

muokkaa

jo + -pa; merkityksenkehitys on kulkenut temporaalisesta modaaliseen ’jo’ > ’vieläpä’[1]

Käännökset

muokkaa

Liittyvät sanat

muokkaa

Aiheesta muualla

muokkaa
  • jopa Kielitoimiston sanakirjassa

Viitteet

muokkaa
  1. Hakulinen, Lauri: Luennot suomen kielen partikkeleista. Toimittaneet Yrjo Lauranto ja Tapani Lehtinen. Helsinki: Helsingin yliopiston suomen kielen laitos, 1999. ISBN 951-45-88908.