Adjektiivi

muokkaa

julkea (15) (komparatiivi julkeampi, superlatiivi julkein) (taivutus[luo])

  1. häpeämätön, röyhkeä

Ääntäminen

muokkaa
  • IPA: /ˈjulkeɑ/
  • tavutus: jul‧ke‧a

Etymologia

muokkaa

Johdos samasta vartalosta, josta on muodostettu myös sanat julkaista ja julki.[1]

Kirjakielessä sana on ensi kerran mainittu Maskun Hemmingin virsikirjassa 1605, jossa sen merkitys on ’loistava, juhlallinen’. Nykymerkitys on tullut käyttöön 1700-luvun loppupuolella.[2]

Käännökset

muokkaa

Liittyvät sanat

muokkaa
Johdokset
muokkaa

Aiheesta muualla

muokkaa
  • julkea Kielitoimiston sanakirjassa

julkea

  1. (taivutusmuoto) aktiivin indikatiivin preesensin konnegaatiomuoto verbistä juljeta
  2. (taivutusmuoto) imperatiivin yksikön 2. persoonan muoto verbistä juljeta
  3. (taivutusmuoto) imperatiivin yksikön 2. persoonan konnegaatiomuoto verbistä juljeta

Viitteet

muokkaa
  1. Häkkinen, Kaisa: Nykysuomen etymologinen sanakirja. Juva: WS Bookwell, 2004. ISBN 951-0-27108-X. Hakusana julkaista, julki.
  2. Häkkinen, Kaisa: Nykysuomen etymologinen sanakirja. Juva: WS Bookwell, 2004. ISBN 951-0-27108-X. s. v. julkea