juljeta

Suomi

Verbi

juljeta (74-L) (taivutus[luo])

1. (yleensä negatiivisissa yhteyksissä) rohjeta, uskaltaa, kehdata

   Kuinka julkeat tulla minun temppeliini, sinä kirottu kuolevainen!?

   Ettäs julkeat! = ’Että kehtaatkin!’

Ääntäminen

• IPA: /ˈjuljet̪ɑˣ/
• tavutus: jul‧je‧ta

Etymologia

• samasta vartalosta, josta on johdettu myös adjektiivi julkea.

Käännökset

1. rohjeta, uskaltaa, kehdata

englanti: dare

romania: a indrazni, a fi nerusinat/nerespectuos

Liittyvät sanat

Rinnakkaismuodot

• juleta

Johdokset

• substantiivit: julkeneminen

Aiheesta muualla

• juljeta Kielitoimiston sanakirjassa