julkeneminen
Suomi
muokkaaSubstantiivi
muokkaajulkeneminen (38)
- teonnimi verbistä juljeta
Taivutus
muokkaa| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | julkeneminen | julkenemiset |
| genetiivi | julkenemisen | julkenemisten julkenemisien |
| partitiivi | julkenemista | julkenemisia |
| akkusatiivi | julkeneminen; julkenemisen |
julkenemiset |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | julkenemisessa | julkenemisissa |
| elatiivi | julkenemisesta | julkenemisista |
| illatiivi | julkenemiseen | julkenemisiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | julkenemisella | julkenemisilla |
| ablatiivi | julkenemiselta | julkenemisilta |
| allatiivi | julkenemiselle | julkenemisille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | julkenemisena (julkenemisna) |
julkenemisina |
| translatiivi | julkenemiseksi | julkenemisiksi |
| abessiivi | julkenemisetta | julkenemisitta |
| instruktiivi | – | julkenemisin |
| komitatiivi | – | julkenemisine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | julkenemise- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
julkenemis- | |