Suomi muokkaa

Substantiivi muokkaa

käenpoika

  1. vaimon uskottomuuden seurauksena vieraan miehen poika, jonka toinen mies on kasvattanut omanaan

Ääntäminen muokkaa

  • IPA: /ˈkæenˌpoi̯kɑ/
  • tavutus: kä‧en‧poi‧ka

Etymologia muokkaa

yhdyssana osista käki (genetiivi) ja poika

Liittyvät sanat muokkaa