kätkölöytö

Suomi

Substantiivi

kätkölöytö (1-F)

1. (arkeologia) yhdestä paikasta talteen saatu esinelöytö, jonka sisällön on ihminen tarkoituksellisesti kätkenyt maahan, suohon tai kiven alle; piilottaminen on voinut tapahtua esimerkiksi vaaran uhatessa, kuten aarrelöytö, tai uskonnollisessa tarkoituksessa, kuten uhrilöytö

Ääntäminen

• IPA: /ˈkæt̪køˌløy̯t̪ø/
• tavutus: kät‧kö‧löy‧tö

Etymologia

yhdyssana sanoista kätkö ja löytö

Käännökset

1. yhdestä paikasta talteen saatu esinelöytö, jonka sisällön on ihminen tarkoituksellisesti kätkenyt maahan, suohon tai kiven alle; piilottaminen on voinut tapahtua esimerkiksi vaaran uhatessa, kuten aarrelöytö, tai uskonnollisessa tarkoituksessa, kuten uhrilöytö

ruotsi: depåfynd

Liittyvät sanat

Alakäsitteet

• aarrelöytö
• uhrilöytö

Aiheesta muualla

• kätkölöytö Kielitoimiston sanakirjassa