Katso myös: katko

Substantiivi

muokkaa

kätkö (1)[1]

  1. kätköpaikka, paikka, mihin jotain on kätketty eli piilotettu
  2. piilotetut tavarat

Ääntäminen

muokkaa
  • IPA: /ˈkæt̪kø/
  • tavutus: kät‧kö

Taivutus

muokkaa
Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi kätkö kätköt
genetiivi kätkön kätköjen
partitiivi kätköä kätköjä
akkusatiivi kätkö;
kätkön
kätköt
sisäpaikallissijat
inessiivi kätkössä kätköissä
elatiivi kätköstä kätköistä
illatiivi kätköön kätköihin
ulkopaikallissijat
adessiivi kätköllä kätköillä
ablatiivi kätköltä kätköiltä
allatiivi kätkölle kätköille
muut sijamuodot
essiivi kätkönä kätköinä
translatiivi kätköksi kätköiksi
abessiivi kätköttä kätköittä
instruktiivi kätköin
komitatiivi kätköine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo kätkö-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
-

Käännökset

muokkaa

Liittyvät sanat

muokkaa
Yhdyssanat
muokkaa

aarrekätkö, geokätkö, kätkentä, kätkölöytö, kätkönoki, kätköpaikka, salakätkö

Aiheesta muualla

muokkaa
  • kätkö Kielitoimiston sanakirjassa

Viitteet

muokkaa
  1. Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 1