Substantiivi

muokkaa

jemma (9)[1]

  1. (arkikieltä) kätkö
    Ahma sijoittelee haaskansa moneen jemmaan.
    Salajuopolla on jemmoja kaikkialla.

Ääntäminen

muokkaa
  • IPA: /ˈjemːɑ/
  • tavutus: jem‧ma

Etymologia

muokkaa
  • ruotsin sanasta gömma,[2] "piilo", "kätkö"

Taivutus

muokkaa
Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi jemma jemmat
genetiivi jemman jemmojen
(jemmain)
partitiivi jemmaa jemmoja
akkusatiivi jemma;
jemman
jemmat
sisäpaikallissijat
inessiivi jemmassa jemmoissa
elatiivi jemmasta jemmoista
illatiivi jemmaan jemmoihin
ulkopaikallissijat
adessiivi jemmalla jemmoilla
ablatiivi jemmalta jemmoilta
allatiivi jemmalle jemmoille
muut sijamuodot
essiivi jemmana jemmoina
translatiivi jemmaksi jemmoiksi
abessiivi jemmatta jemmoitta
instruktiivi jemmoin
komitatiivi jemmoine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo jemma-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
-

Käännökset

muokkaa

Liittyvät sanat

muokkaa
Johdokset
muokkaa

Aiheesta muualla

muokkaa
  • jemma Kielitoimiston sanakirjassa

Viitteet

muokkaa
  1. Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 9
  2. Heikki Paunonen: "Stadin slangi historiallisena, kielellisenä ja sosiaalisena ilmiönä", Tsennaaks Stadii, bonjaaks slangii. Stadin slangin suursanakirja, s. 28. Helsinki: WSOY, 2000. ISBN 951-0-23239-4.