Kotka haaskalla

Substantiivi

muokkaa

haaska (9)

  1. kuolleen eläimen raato, erityisesti kun sitä käytetään houkuttimena metsästyksessä

Ääntäminen

muokkaa
  • IPA: /ˈhɑːskɑ/
  • tavutus: haas‧ka

Taivutus

muokkaa
Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi haaska haaskat
genetiivi haaskan haaskojen
(haaskain)
partitiivi haaskaa haaskoja
akkusatiivi haaska;
haaskan
haaskat
sisäpaikallissijat
inessiivi haaskassa haaskoissa
elatiivi haaskasta haaskoista
illatiivi haaskaan haaskoihin
ulkopaikallissijat
adessiivi haaskalla haaskoilla
ablatiivi haaskalta haaskoilta
allatiivi haaskalle haaskoille
muut sijamuodot
essiivi haaskana haaskoina
translatiivi haaskaksi haaskoiksi
abessiivi haaskatta haaskoitta
instruktiivi haaskoin
komitatiivi haaskoine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo haaska-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
-

Käännökset

muokkaa

Liittyvät sanat

muokkaa
Johdokset
muokkaa
Yhdyssanat
muokkaa

Aiheesta muualla

muokkaa
  • haaska Kielitoimiston sanakirjassa