SuomiMuokkaa

SubstantiiviMuokkaa

haaska (9)

  1. kuolleen eläimen raato, erityisesti kun sitä käytetään houkuttimena metsästyksessä

ÄäntäminenMuokkaa

  • IPA: /ˈhɑːskɑ/
  • tavutus: haas‧ka

TaivutusMuokkaa

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi haaska haaskat
genetiivi haaskan haaskojen
(haaskain)
partitiivi haaskaa haaskoja
akkusatiivi haaska;
haaskan
haaskat
sisäpaikallissijat
inessiivi haaskassa haaskoissa
elatiivi haaskasta haaskoista
illatiivi haaskaan haaskoihin
ulkopaikallissijat
adessiivi haaskalla haaskoilla
ablatiivi haaskalta haaskoilta
allatiivi haaskalle haaskoille
muut sijamuodot
essiivi haaskana haaskoina
translatiivi haaskaksi haaskoiksi
abessiivi haaskatta haaskoitta
instruktiivi haaskoin
komitatiivi haaskoine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo haaska-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
-

KäännöksetMuokkaa

Liittyvät sanatMuokkaa

JohdoksetMuokkaa
YhdyssanatMuokkaa

haaskaeläin, haaskalintu, haaskansyöjä

Aiheesta muuallaMuokkaa

  • haaska Kielitoimiston sanakirjassa