kaihtaa
Suomi muokkaa
Verbi muokkaa
kaihtaa (53-F) (taivutus[luo]) tai (56-F)
- välttää, vältellä (yl. pelosta)
- Hän kaihtaa minua kuin mitäkin sekopäätä.
- keinoja kaihtamatta – häikäilemättömästi, kaikin keinoin
- vaaroja kaihtamaton
Ääntäminen muokkaa
- IPA: /ˈkɑi̯ht̪ɑːˣ/
- tavutus: kaih‧taa
Liittyvät sanat muokkaa
Johdokset muokkaa
Aiheesta muualla muokkaa
- kaihtaa Kielitoimiston sanakirjassa