kaikukammio

Suomi

Substantiivi

kaikukammio (3)

1. huone tai muu kokonaan tai osittain suljettu tila, joka on suunniteltu sellaiseksi, että siellä ääntä tuotettaessa syntyy halutun tyyppinen kaiku
2. (kuvaannollisesti) sosiaalinen tai ideologinen ympäristö, "kupla", jossa samanmieliset ihmiset vahvistavat käsityksiään saaden niille tukea toisiltaan ilman oppositiota

Etymologia

• yhdyssana sanoista kaiku ja kammio

Käännökset

1. kaiun synnyttämiseen suunniteltu suljettu tila

englanti: echo chamber katalaani: cambra d’eco f. ranska: chambre d’écho f.

saksa: Hallraum m. viro: kajakamber