kakata (73-A) (taivutus[luo])

  1. (arkikieltä) ulostaa
    Pienet lapset voivat vahingossa kakata housuun.
    Kenenkään matkaa ei haittaa ollenkaan, että kakkasimme juuri housuun. (ylioppilaslehti)

Ääntäminen

muokkaa
  • IPA: /ˈkɑkɑt̪ɑˣ/
  • tavutus: ka‧ka‧ta

Etymologia

muokkaa

sanan kakka vartalosta kaka- ja suffiksista -ta

Käännökset

muokkaa

Liittyvät sanat

muokkaa
Johdokset
muokkaa

Aiheesta muualla

muokkaa
  • kakata Kielitoimiston sanakirjassa