Substantiivi

muokkaa

kakkia

  1. (taivutusmuoto) yksikön partitiivimuoto sanasta kakki

kakkia (61-A) (taivutus[luo])

  1. ulostaa, kakata, lapsen käynti vessassa ”isolla hädällä”

Ääntäminen

muokkaa
  • IPA: /ˈkɑkːiɑˣ/
  • tavutus: kak‧ki‧a

Käännökset

muokkaa

Aiheesta muualla

muokkaa
  • kakkia Kielitoimiston sanakirjassa
  • Artikkeli 917 Suomen viittomakielten verkkosanakirjassa Suvissa