SuomiMuokkaa

SubstantiiviMuokkaa

kakkia

  1. (taivutusmuoto) yksikön partitiivi sanasta kakki

VerbiMuokkaa

kakkia (61-A) (taivutus[luo])

  1. ulostaa, kakata, lapsen käynti vessassa ”isolla hädällä”

ÄäntäminenMuokkaa

  • IPA: /ˈkɑkːiɑˣ/
  • tavutus: kak‧ki‧a

KäännöksetMuokkaa

Aiheesta muuallaMuokkaa

  • kakkia Kielitoimiston sanakirjassa