kakkiminen
Suomi
muokkaaSubstantiivi
muokkaakakkiminen (38)
- teonnimi verbistä kakkia
Taivutus
muokkaaTaivutus | ||
---|---|---|
sijamuoto | yksikkö | monikko |
kieliopilliset sijamuodot | ||
nominatiivi | kakkiminen | kakkimiset |
genetiivi | kakkimisen | kakkimisten kakkimisien |
partitiivi | kakkimista | kakkimisia |
akkusatiivi | kakkiminen; kakkimisen |
kakkimiset |
sisäpaikallissijat | ||
inessiivi | kakkimisessa | kakkimisissa |
elatiivi | kakkimisesta | kakkimisista |
illatiivi | kakkimiseen | kakkimisiin |
ulkopaikallissijat | ||
adessiivi | kakkimisella | kakkimisilla |
ablatiivi | kakkimiselta | kakkimisilta |
allatiivi | kakkimiselle | kakkimisille |
muut sijamuodot | ||
essiivi | kakkimisena (kakkimisna) |
kakkimisina |
translatiivi | kakkimiseksi | kakkimisiksi |
abessiivi | kakkimisetta | kakkimisitta |
instruktiivi | – | kakkimisin |
komitatiivi | – | kakkimisine- + omistusliite |
vartalot | ||
vokaalivartalo | kakkimise- | |
heikko vartalo | - | |
vahva vartalo | - | |
konsonantti- vartalo |
kakkimis- |