kan

Hollanti

Substantiivi

kan f. (monikko kannen)

1. kannu

Verbi

kan

1. (taivutusmuoto) indikatiivin preesensin yksikkömuoto verbistä kunnen

Ruotsi

Verbi

kan

1. (taivutusmuoto) aktiivin preesensmuoto verbistä kunna

Seimat

Substantiivi

kan

1. vesi

Tanska

Verbi

kan

1. (taivutusmuoto) aktiivin preesensmuoto verbistä kunne

Turkki

Substantiivi

kan -nı

1. veri

Liittyvät sanat

Synonyymit

• hun