Suomi muokkaa

Adverbi muokkaa

kunne

  1. (runollinen, ylätyyliä) minne, mihin
    Lähe tuonne, kunne käsken, kunne käsken ja kehoitan! (Kalevala, kolmaskymmenes runo)

Ääntäminen muokkaa

  • IPA: /ˈkunːeˣ/
  • tavutus: kun‧ne

Aiheesta muualla muokkaa

  • kunne Kielitoimiston sanakirjassa

Ainu muokkaa

Verbi muokkaa

kunne, yksipaikkainen verbi

  1. musta
  2. pimeä, pilkkopimeä

Etymologia muokkaa

kur (varjo) + ne (olla jotakin)

Liittyvät sanat muokkaa

hure, kunne, retar, siwnin, hukinatomne, kinapetomne, nikap iro, nis iro

Substantiivi muokkaa

kunne

Adverbi muokkaa

kunne

  1. yöllä

Vaihtoehtoiset kirjoitusasut muokkaa

Norja muokkaa

Verbi muokkaa

kunne (kan, kunne, kunnet)

  1. osata
  2. voida

Tanska muokkaa

Verbi muokkaa

kunne

  1. voida

Taivutus muokkaa

Persoonamuodot
muoto aktiivi passiivi
preesens kan
imperfekti kunne
perfekti har kunnet
pluskvamperfekti havde kunnet
imperatiivi
Apuverbi
Nominaalimuodot
  • aktiivin infinitiivi: kunne
  • passiivin infinitiivi: –
  • partisiipin preesens: kunnende [luo]
  • partisiipin perfekti: –