SuomiMuokkaa

AdverbiMuokkaa

kunne

  1. (runollinen, ylätyyliä) minne, mihin
    Lähe tuonne, kunne käsken, kunne käsken ja kehoitan! (Kalevala, kolmaskymmenes runo)

ÄäntäminenMuokkaa

  • IPA: /ˈkunːeˣ/
  • tavutus: kun‧ne

Aiheesta muuallaMuokkaa

  • kunne Kielitoimiston sanakirjassa

AinuMuokkaa

VerbiMuokkaa

kunne, yksipaikkainen verbi

  1. musta
  2. pimeä, pilkkopimeä

EtymologiaMuokkaa

kur (varjo) + ne (olla jotakin)

Liittyvät sanatMuokkaa

hure, kunne, retar, siwnin, hukinatomne, kinapetomne, nikap iro, nis iro

SubstantiiviMuokkaa

kunne

AdverbiMuokkaa

kunne

  1. yöllä

Vaihtoehtoiset kirjoitusasutMuokkaa

NorjaMuokkaa

VerbiMuokkaa

kunne (kan, kunne, kunnet)

  1. osata
  2. voida

TanskaMuokkaa

VerbiMuokkaa

kunne

  1. voida

TaivutusMuokkaa

Persoonamuodot
muoto aktiivi passiivi
preesens kan
imperfekti kunne
perfekti har kunnet
pluskvamperfekti havde kunnet
imperatiivi
Apuverbi
Nominaalimuodot
  • aktiivin infinitiivi: kunne
  • passiivin infinitiivi: –
  • partisiipin preesens: kunnende [luo]
  • partisiipin perfekti: –