kantotuoli

Suomi

Substantiivi

kantotuoli (5)

1. ylhäisten henkilöiden kuljetukseen tarkoitettu palvelijoiden kantama matkustusväline

Ääntäminen

• IPA: /ˈkɑnt̪oˌt̪uo̯li/
• tavutus: kan‧to‧tuo‧li

Etymologia

yhdyssana sanoista kanto ja tuoli

Käännökset

1. ylhäisten henkilöiden kuljetukseen tarkoitettu palvelijoiden kantama matkustusväline

englanti: sedan chair

kroaatti: nosiljka f.

Aiheesta muualla

• kantotuoli Kielitoimiston sanakirjassa