Suomi muokkaa

Verbi muokkaa

kariutua (52-F) (taivutus[luo])

  1. (kuvaannollisesti) epäonnistua
    Suunnitelmani kariutuivat enkä päässytkään lähtemään lomalle.

Ääntäminen muokkaa

  • tavutus: ka‧riu‧tu‧a / ka‧ri‧u‧tu‧a

Liittyvät sanat muokkaa

Synonyymit muokkaa

Aiheesta muualla muokkaa