kari
Katso myös: Kari, karı |
Suomi
muokkaaSubstantiivi
muokkaakari (5)
- vedenpinnan alla tai vain hieman sen päällä oleva kivi tai kallio, johon veneet tai laivat voivat vahingossa törmätä, matalikko
- Ajoimme karille.
- pieni, kallioinen tai kalliorantainen saari, käytetään erityisesti paikannimissä
- (kuvaannollisesti) ongelma tai epäonnistuminen
- Neuvottelut ajoivat karille.
Ääntäminen
muokkaa- IPA: /ˈkɑri/, [ˈkɑ̝ri]
- tavutus: ka‧ri
Taivutus
muokkaaTaivutus | ||
---|---|---|
sijamuoto | yksikkö | monikko |
kieliopilliset sijamuodot | ||
nominatiivi | kari | karit |
genetiivi | karin | karien (karein) |
partitiivi | karia | kareja |
akkusatiivi | kari; karin |
karit |
sisäpaikallissijat | ||
inessiivi | karissa | kareissa |
elatiivi | karista | kareista |
illatiivi | kariin | kareihin |
ulkopaikallissijat | ||
adessiivi | karilla | kareilla |
ablatiivi | karilta | kareilta |
allatiivi | karille | kareille |
muut sijamuodot | ||
essiivi | karina | kareina |
translatiivi | kariksi | kareiksi |
abessiivi | karitta | kareitta |
instruktiivi | – | karein |
komitatiivi | – | kareine- + omistusliite |
vartalot | ||
vokaalivartalo | kari- | |
heikko vartalo | - | |
vahva vartalo | - | |
konsonantti- vartalo |
- |
Etymologia
muokkaavanha germaaninen laina[1]
Käännökset
muokkaaLiittyvät sanat
muokkaaJohdokset
muokkaaYhdyssanat
muokkaakarikukko, karilleajo, salakari
Anagrammit
muokkaaAiheesta muualla
muokkaa- kari Kielitoimiston sanakirjassa
Ainu
muokkaaVerbi
muokkaakari, kaksipaikkainen verbi
Etymologia
muokkaaei käytetä yksinään vaan ainoastaan osana muita sanoja
Verbi
muokkaakari, yksipaikkainen verbi
- (aaveesta, hirviöstä) kierrellä ympäriinsä, kuljeksia ympäriinsä, maleksia ympäriinsä
Lähteet
muokkaa- Tamura, Suzuko: アイヌ語沙流方言辞典. (Ainugo Saru hogen jiten, Ainun sarun murteen sanakirja). Soufuukan, 1996. ISBN 978-488-323-093-8.
- Kayano, Shigeru (toim.): 萱野茂のアイヌ語辞典. (Kayano Shigeru no ainugo jiten, Kayano Shigerun ainun sanakirja). Sanseidou, 1996. ISBN 978-438-517-050-3.
Viro
muokkaaSubstantiivi
muokkaakari (gen. karja, part. karja)
Taivutus
muokkaa- monikon partitiivi karju ja karjasid
Substantiivi
muokkaakari (gen. kari, part. kari)
- kari
- veealused karid – vedenalaiset karit
- laev on karil – laiva on karilla
Taivutus
muokkaaSubstantiivi
muokkaakari (gen. kari, part. kari)
Taivutus
muokkaaLiittyvät sanat
muokkaaAiheesta muualla
muokkaaViitteet
muokkaa- ↑ Hakulinen, Lauri: Suomen kielen rakenne ja kehitys, s. 358. Helsingin yliopiston suomen kielen laitos, 2000 (1978). ISBN 951-45-9221-2.