Katso myös: Kari, karı

Suomi muokkaa

Substantiivi muokkaa

kari (5)

  1. vedenpinnan alla tai vain hieman sen päällä oleva kivi tai kallio, johon veneet tai laivat voivat vahingossa törmätä, matalikko
    Ajoimme karille.
  2. pieni, kallioinen tai kalliorantainen saari, käytetään erityisesti paikannimissä
  3. (kuvaannollisesti) ongelma tai epäonnistuminen
    Neuvottelut ajoivat karille.

Ääntäminen muokkaa

  • IPA: /ˈkɑri/, [ˈkɑ̝ri]
  • tavutus: ka‧ri

Taivutus muokkaa

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi kari karit
genetiivi karin karien
(karein)
partitiivi karia kareja
akkusatiivi kari;
karin
karit
sisäpaikallissijat
inessiivi karissa kareissa
elatiivi karista kareista
illatiivi kariin kareihin
ulkopaikallissijat
adessiivi karilla kareilla
ablatiivi karilta kareilta
allatiivi karille kareille
muut sijamuodot
essiivi karina kareina
translatiivi kariksi kareiksi
abessiivi karitta kareitta
instruktiivi karein
komitatiivi kareine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo kari-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
-

Etymologia muokkaa

vanha germaaninen laina[1]

Käännökset muokkaa

Liittyvät sanat muokkaa

Johdokset muokkaa
Yhdyssanat muokkaa

karikukko, karilleajo, salakari

Anagrammit muokkaa

arki, raki

Aiheesta muualla muokkaa

  • kari Kielitoimiston sanakirjassa

Ainu muokkaa

Verbi muokkaa

kari, kaksipaikkainen verbi

  1. kiertää ympäri, pyörittää

Etymologia muokkaa

ei käytetä yksinään vaan ainoastaan osana muita sanoja

Verbi muokkaa

kari, yksipaikkainen verbi

  1. (aaveesta, hirviöstä) kierrellä ympäriinsä, kuljeksia ympäriinsä, maleksia ympäriinsä

Lähteet muokkaa

  • Tamura, Suzuko: アイヌ語沙流方言辞典. (Ainugo Saru hogen jiten, Ainun sarun murteen sanakirja). Soufuukan, 1996. ISBN 978-488-323-093-8.
  • Kayano, Shigeru (toim.): 萱野茂のアイヌ語辞典. (Kayano Shigeru no ainugo jiten, Kayano Shigerun ainun sanakirja). Sanseidou, 1996. ISBN 978-438-517-050-3.

Viro muokkaa

Substantiivi muokkaa

kari (gen. karja, part. karja)

  1. karja
  2. lauma; parvi

Taivutus muokkaa

  • monikon partitiivi karju ja karjasid

Substantiivi muokkaa

kari (gen. kari, part. kari)

  1. kari
    veealused karid – vedenalaiset karit
    laev on karil – laiva on karilla

Taivutus muokkaa

Substantiivi muokkaa

kari (gen. kari, part. kari)

  1. kuri, komento
    kõva kari – kova / ankara komento

Taivutus muokkaa

Liittyvät sanat muokkaa

Aiheesta muualla muokkaa

  • kari Eesti Keele Instituutin viro–suomi-sanakirjassa (viroksi)
  • kari sanastossa [PSV] Eesti keele põhisõnavara sõnastik (viroksi)

Viitteet muokkaa

  1. Hakulinen, Lauri: Suomen kielen rakenne ja kehitys, s. 358. Helsingin yliopiston suomen kielen laitos, 2000 (1978). ISBN 951-45-9221-2.