Katso myös: Kari, karı

Substantiivi

muokkaa

kari (5)

  1. vedenpinnan alla tai vain hieman sen päällä oleva kivi tai kallio, johon veneet tai laivat voivat vahingossa törmätä, matalikko
    Ajoimme karille.
  2. pieni, kallioinen tai kalliorantainen saari, käytetään erityisesti paikannimissä
  3. (kuvaannollisesti) ongelma tai epäonnistuminen
    Neuvottelut ajoivat karille.

Ääntäminen

muokkaa
  • IPA: /ˈkɑri/, [ˈkɑ̝ri]
  • tavutus: ka‧ri

Taivutus

muokkaa
Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi kari karit
genetiivi karin karien
(karein)
partitiivi karia kareja
akkusatiivi kari;
karin
karit
sisäpaikallissijat
inessiivi karissa kareissa
elatiivi karista kareista
illatiivi kariin kareihin
ulkopaikallissijat
adessiivi karilla kareilla
ablatiivi karilta kareilta
allatiivi karille kareille
muut sijamuodot
essiivi karina kareina
translatiivi kariksi kareiksi
abessiivi karitta kareitta
instruktiivi karein
komitatiivi kareine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo kari-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
-

Etymologia

muokkaa

vanha germaaninen laina[1]

Käännökset

muokkaa

Liittyvät sanat

muokkaa
Johdokset
muokkaa
Yhdyssanat
muokkaa

karikukko, karilleajo, salakari

Anagrammit
muokkaa

arki, raki

Aiheesta muualla

muokkaa
  • kari Kielitoimiston sanakirjassa

kari, kaksipaikkainen verbi

  1. kiertää ympäri, pyörittää

Etymologia

muokkaa

ei käytetä yksinään vaan ainoastaan osana muita sanoja

kari, yksipaikkainen verbi

  1. (aaveesta, hirviöstä) kierrellä ympäriinsä, kuljeksia ympäriinsä, maleksia ympäriinsä

Lähteet

muokkaa
  • Tamura, Suzuko: アイヌ語沙流方言辞典. (Ainugo Saru hogen jiten, Ainun sarun murteen sanakirja). Soufuukan, 1996. ISBN 978-488-323-093-8.
  • Kayano, Shigeru (toim.): 萱野茂のアイヌ語辞典. (Kayano Shigeru no ainugo jiten, Kayano Shigerun ainun sanakirja). Sanseidou, 1996. ISBN 978-438-517-050-3.

Substantiivi

muokkaa

kari (gen. karja, part. karja)

  1. karja
  2. lauma; parvi

Taivutus

muokkaa
  • monikon partitiivi karju ja karjasid

Substantiivi

muokkaa

kari (gen. kari, part. kari)

  1. kari
    veealused karid – vedenalaiset karit
    laev on karil – laiva on karilla

Taivutus

muokkaa

Substantiivi

muokkaa

kari (gen. kari, part. kari)

  1. kuri, komento
    kõva kari – kova / ankara komento

Taivutus

muokkaa

Liittyvät sanat

muokkaa

Aiheesta muualla

muokkaa
  • kari Eesti Keele Instituutin viro–suomi-sanakirjassa (viroksi)
  • kari sanastossa [PSV] Eesti keele põhisõnavara sõnastik (viroksi)

Viitteet

muokkaa
  1. Hakulinen, Lauri: Suomen kielen rakenne ja kehitys, s. 358. Helsingin yliopiston suomen kielen laitos, 2000 (1978). ISBN 951-45-9221-2.