Redirect arrow without text.svg
Katso myös: Kari ja karı


SuomiMuokkaa

SubstantiiviMuokkaa

kari (5)

  1. vedenpinnan alla tai vain hieman sen päällä oleva kivi tai kallio, johon veneet tai laivat voivat vahingossa törmätä, matalikko
    Ajoimme karille.
  2. pieni, kallioinen tai kalliorantainen saari, käytetään erityisesti paikannimissä
  3. (kuvaannollisesti) ongelma tai epäonnistuminen
    Neuvottelut ajoivat karille.

ÄäntäminenMuokkaa

  • IPA: /ˈkɑri/, [ˈkɑ̝ri]
  • tavutus: ka‧ri

TaivutusMuokkaa

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi kari karit
genetiivi karin karien
partitiivi karia kareja
akkusatiivi kari;
karin
karit
sisäpaikallissijat
inessiivi karissa kareissa
elatiivi karista kareista
illatiivi kariin kareihin
ulkopaikallissijat
adessiivi karilla kareilla
ablatiivi karilta kareilta
allatiivi karille kareille
muut sijamuodot
essiivi karina kareina
translatiivi kariksi kareiksi
abessiivi karitta kareitta
instruktiivi karein
komitatiivi kareine-
+ omistusliite

EtymologiaMuokkaa

vanha germaaninen laina[1]

KäännöksetMuokkaa

Liittyvät sanatMuokkaa

JohdoksetMuokkaa
YhdyssanatMuokkaa

karikukko, karilleajo, salakari

Aiheesta muuallaMuokkaa

  • kari Kielitoimiston sanakirjassa

AinuMuokkaa

VerbiMuokkaa

kari, kaksipaikkainen verbi

  1. kiertää ympäri, pyörittää

EtymologiaMuokkaa

ei käytetä yksinään vaan ainoastaan osana muita sanoja

VerbiMuokkaa

kari, yksipaikkainen verbi

  1. (aaveesta, hirviöstä) kierrellä ympäriinsä, kuljeksia ympäriinsä, maleksia ympäriinsä

LähteetMuokkaa

  • Tamura, Suzuko: アイヌ語沙流方言辞典. (Ainugo Saru hogen jiten, Ainun sarun murteen sanakirja). Soufuukan, 1996. ISBN 978-488-323-093-8.
  • Kayano, Shigeru (toim.): 萱野茂のアイヌ語辞典. (Kayano Shigeru no ainugo jiten, Kayano Shigerun ainun sanakirja). Sanseidou, 1996. ISBN 978-438-517-050-3.

ViroMuokkaa

SubstantiiviMuokkaa

kari (gen. karja, part. karja)

  1. karja
  2. lauma; parvi

TaivutusMuokkaa

  • monikon partitiivi karju ja karjasid

SubstantiiviMuokkaa

kari (gen. kari, part. kari)

  1. kari
    veealused karid – vedenalaiset karit
    laev on karil – laiva on karilla

TaivutusMuokkaa

SubstantiiviMuokkaa

kari (gen. kari, part. kari)

  1. kuri, komento
    kõva kari – kova / ankara komento

TaivutusMuokkaa

Liittyvät sanatMuokkaa

Aiheesta muuallaMuokkaa

  • kari Eesti Keele Instituutin viro–suomi-sanakirjassa
  • kari sanastossa "[PSV] Eesti keele põhisõnavara sõnastik"

ViitteetMuokkaa

  1. Hakulinen, Lauri: Suomen kielen rakenne ja kehitys, s. 358. Helsingin yliopiston suomen kielen laitos, 2000 (1978). ISBN 951-45-9221-2.