Katso myös: Karikko

Substantiivi

muokkaa

karikko (4-A)

  1. (myös kuvaannollisesti) paikka, jossa on useita kareja

Ääntäminen

muokkaa
  • IPA: [ˈkɑrikːo]
Tavutus
muokkaa
  • tavutus: ka‧rik‧ko

Etymologia

muokkaa

Taivutus

muokkaa
Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi karikko karikot
genetiivi karikon karikoiden
karikoitten
karikkojen
partitiivi karikkoa karikkoja
karikoita
akkusatiivi karikko;
karikon
karikot
sisäpaikallissijat
inessiivi karikossa karikoissa
elatiivi karikosta karikoista
illatiivi karikkoon karikkoihin
karikoihin
ulkopaikallissijat
adessiivi karikolla karikoilla
ablatiivi karikolta karikoilta
allatiivi karikolle karikoille
muut sijamuodot
essiivi karikkona karikkoina
karikoina
translatiivi karikoksi karikoiksi
abessiivi karikotta karikoitta
instruktiivi karikoin
komitatiivi karikkoine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo -
heikko vartalo kariko-
vahva vartalo karikko-
konsonantti-
vartalo
-

Käännökset

muokkaa

Liittyvät sanat

muokkaa
Johdokset
muokkaa
Yhdyssanat
muokkaa

karikkoranta

Aiheesta muualla

muokkaa
  • karikko Kielitoimiston sanakirjassa