Substantiivi

muokkaa

parvi (7)

  1. (arkkitehtuuri) ulkorakennuksen ullakko; aitan parveke t. yläkerroksen huone, luhti
    nukkua kesäisin parvella
  2. (arkkitehtuuri) ylempänä oleva tila, sisäparveke, josta on avoin näkymä alempaan saliin tai näyttämölle, lehteri
    Liput parhailta paikoilta parven keskeltä.
  3. huoneen pinta-alan säästämiseksi tehtävä korotettu rakennelma, johon sijoitetaan yleensä makuusija.

Ääntäminen

muokkaa
  • IPA: /ˈpɑrʋi/
  • tavutus: par‧vi

Taivutus

muokkaa
Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi parvi parvet
genetiivi parven parvien
(parvein)
partitiivi parvea parvia
akkusatiivi parvi;
parven
parvet
sisäpaikallissijat
inessiivi parvessa parvissa
elatiivi parvesta parvista
illatiivi parveen parviin
ulkopaikallissijat
adessiivi parvella parvilla
ablatiivi parvelta parvilta
allatiivi parvelle parville
muut sijamuodot
essiivi parvena parvina
translatiivi parveksi parviksi
abessiivi parvetta parvitta
instruktiivi parvin
komitatiivi parvine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo parve-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
-

Käännökset

muokkaa

Liittyvät sanat

muokkaa
Johdokset
muokkaa
Yhdyssanat
muokkaa

makuuparvi, parvisänky, urkuparvi

Substantiivi

muokkaa

parvi (7)

  1. kalojen, merinisäkkäiden, hyönteisten tai lintujen joukko
  2. (ilmailu) pieni lento-osasto; ilmataistelun perusosaston muodostava neljän hävittäjän ryhmä

Käännökset

muokkaa

Liittyvät sanat

muokkaa
Johdokset
muokkaa
Yhdyssanat
muokkaa

hyttysparvi, hyönteisparvi, kalaparvi, kanaparvi, kyyhkysparvi, kärpäsparvi, lintuparvi, lokkiparvi, mehiläisparvi, muuttoparvi, parvikala, parviäly, pääskysparvi, silakkaparvi, sisarusparvi, särkiparvi, sääskiparvi, talviparvi, teeriparvi, työläisparvi, tähtiparvi, varpusparvi

Aiheesta muualla

muokkaa
  • parvi Kielitoimiston sanakirjassa
  • Artikkeli 1081 Suomen viittomakielten verkkosanakirjassa Suvissa

Latina

muokkaa

Adjektiivi

muokkaa

parvī

  1. (taivutusmuoto) yksikön maskuliinin genetiivimuoto sanasta parvus
  2. (taivutusmuoto) yksikön neutrin genetiivimuoto sanasta parvus
  3. (taivutusmuoto) monikon maskuliinimuoto sanasta parvus