SuomiMuokkaa

SubstantiiviMuokkaa

aitta (9-C)

  1. maatalon tontilla sijaitseva verrattain pienikokoinen yksi- t. kaksikerroksinen rakennus, jota on käytetty historiallisesti viljan varastointiin tai muuhun varastointiin; usein nykyään kesäisin nukkumiseen; eroaa kaupunkien viljavarastoista kokonsa ja sijaintinsa osilta, vaikka tarkoitus on ollut sama
    vilja-aitta, vaateaitta, aarreaitta
  2. tuulimyllyn myllyrakennus
    Jalka- eli varvasmyllyn aitta kääntyy kokonaan tuulta vastaan.

ÄäntäminenMuokkaa

  • IPA: /ˈɑit̪ːɑ/

TaivutusMuokkaa

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi aitta aitat
genetiivi aitan aittojen
(aittain)
partitiivi aittaa aittoja
akkusatiivi aitta;
aitan
aitat
sisäpaikallissijat
inessiivi aitassa aitoissa
elatiivi aitasta aitoista
illatiivi aittaan aittoihin
ulkopaikallissijat
adessiivi aitalla aitoilla
ablatiivi aitalta aitoilta
allatiivi aitalle aitoille
muut sijamuodot
essiivi aittana aittoina
translatiivi aitaksi aitoiksi
abessiivi aitatta aitoitta
instruktiivi aitoin
komitatiivi aittoine-
+ omistusliite

EtymologiaMuokkaa

KäännöksetMuokkaa

Liittyvät sanatMuokkaa

YhdyssanatMuokkaa

aarreaitta, aittahuone, aittapolku, aittarivi, aittatie, hirsiaitta, luhtiaitta, makuuaitta, patsasaitta, ruoka-aitta, vaateaitta, verkkoaitta, vilja-aitta

Aiheesta muuallaMuokkaa

  • aitta Kielitoimiston sanakirjassa