liuta
Suomi
muokkaaSubstantiivi
muokkaa- joukko (yleensä) ihmisiä tai muita asioita
- Torilla oli iso liuta nuoria.
- Satoja työpaikkoja jälleen uhattuna – liuta yrityksiä on aloittanut yt-neuvottelut. (mtvuutiset.fi)
Ääntäminen
muokkaa- IPA: /ˈliu̯t̪ɑ/
- tavutus: liu‧ta
Taivutus
muokkaaTaivutus | ||
---|---|---|
sijamuoto | yksikkö | monikko |
kieliopilliset sijamuodot | ||
nominatiivi | liuta | liudat |
genetiivi | liudan | liutojen (liutain) |
partitiivi | liutaa | liutoja |
akkusatiivi | liuta; liudan |
liudat |
sisäpaikallissijat | ||
inessiivi | liudassa | liudoissa |
elatiivi | liudasta | liudoista |
illatiivi | liutaan | liutoihin |
ulkopaikallissijat | ||
adessiivi | liudalla | liudoilla |
ablatiivi | liudalta | liudoilta |
allatiivi | liudalle | liudoille |
muut sijamuodot | ||
essiivi | liutana | liutoina |
translatiivi | liudaksi | liudoiksi |
abessiivi | liudatta | liudoitta |
instruktiivi | – | liudoin |
komitatiivi | – | liutoine- + omistusliite |
vartalot | ||
vokaalivartalo | - | |
heikko vartalo | liuda- | |
vahva vartalo | liuta- | |
konsonantti- vartalo |
- |
Etymologia
muokkaavanha germaaninen laina[2]
Liittyvät sanat
muokkaaYhdyssanat
muokkaaAiheesta muualla
muokkaa- liuta Kielitoimiston sanakirjassa
Viitteet
muokkaa- ↑ Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 9-F
- ↑ Hakulinen, Lauri: Suomen kielen rakenne ja kehitys, s. 362. Helsingin yliopiston suomen kielen laitos, 2000 (1978). ISBN 951-45-9221-2.