Wikipedia
Katso artikkeli Parveke Wikipediassa, vapaassa tietosanakirjassa.

Suomi muokkaa

 
Parveke

Substantiivi muokkaa

parveke (48-A)[1]

  1. rakennuksen seinästä ulkoneva kaiteellinen tasanne, jonne avautuu ovi rakennuksen sisältä

Ääntäminen muokkaa

  • IPA: /ˈpɑrʋekeˣ/
  • tavutus: par‧ve‧ke

Taivutus muokkaa

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi parveke parvekkeet
genetiivi parvekkeen parvekkeiden
parvekkeitten
partitiivi parveketta parvekkeita
akkusatiivi parveke;
parvekkeen
parvekkeet
sisäpaikallissijat
inessiivi parvekkeessa parvekkeissa
elatiivi parvekkeesta parvekkeista
illatiivi parvekkeeseen parvekkeisiin
parvekkeihin
ulkopaikallissijat
adessiivi parvekkeella parvekkeilla
ablatiivi parvekkeelta parvekkeilta
allatiivi parvekkeelle parvekkeille
muut sijamuodot
essiivi parvekkeena parvekkeina
translatiivi parvekkeeksi parvekkeiksi
abessiivi parvekkeetta parvekkeitta
instruktiivi parvekkein
komitatiivi parvekkeine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo parvekkee-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
parveket-

Etymologia muokkaa

Käytössä 1800-luvun jälkipuoliskolta[2].

Käännökset muokkaa

Liittyvät sanat muokkaa

Synonyymit muokkaa
Johdokset muokkaa
Yhdyssanat ja sanaliitot muokkaa

parvekekaluste, parvekekasvi, parvekekukka, parvekelaatikko, parvekelasi, parvekepuutarha, ranskalainen parveke, siivousparveke, tuuletusparveke

Aiheesta muualla muokkaa

  • parveke Kielitoimiston sanakirjassa

Viitteet muokkaa

  1. Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 48-A
  2. Raija Lehtinen: Hyödykkeet ja haitakkeet. Muotokuvaa ‑ke-johtimisista sanoista. Kielikello, 1991, nro 1. Artikkelin verkkoversio.