karkea
Suomi
muokkaaAdjektiivi
muokkaakarkea (15) (komparatiivi karkeampi, superlatiivi karkein) (taivutus[luo])
- pinnaltaan epätasainen
- Aluksi hioimme karkealla hiekkapaperilla.
- sellainen, jonka koostumus ei ole hieno
- Pohjalle levitettiin karkeaa sepeliä.
- suuripiirteinen; epätarkka tai vain suuntaa-antava
- Karkea arvio on: "hävisimme satatuhatta euroa"!
- hienostumaton tai raaka
- Hän teki meistä karkeaa pilaa.
- Joidenkin karskien henkilöiden käytös on todella karkeaa.
Ääntäminen
muokkaa- IPA: /ˈkɑrkeɑ/
- tavutus: kar‧ke‧a
Käännökset
muokkaaLiittyvät sanat
muokkaaAiheesta muualla
muokkaa- karkea Kielitoimiston sanakirjassa
- Artikkeli 1120 Suomen viittomakielten verkkosanakirjassa Suvissa