katkeilla

Suomi

Verbi

katkeilla (67) (taivutus[luo])

1. katketa-verbin ferrokatiivimuoto, katketa jatkuvati/useasti

   Siinä myrskyssä katkeili paljon okksia.

Ääntäminen

• IPA: /ˈkɑt̪kei̯lːɑˣ/
• tavutus: kat‧keil‧la

Etymologia

• johdos verbistä katketa (vokaalivartalo katke|a- + johdin -il:ile- + verbintunnus -la)

Liittyvät sanat

Johdokset

• substantiivit: katkeileminen

Aiheesta muualla

• katkeilla Kielitoimiston sanakirjassa