katkeileminen
Suomi
muokkaaSubstantiivi
muokkaakatkeileminen (38)
- teonnimi verbistä katkeilla
Taivutus
muokkaa| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | katkeileminen | katkeilemiset |
| genetiivi | katkeilemisen | katkeilemisten katkeilemisien |
| partitiivi | katkeilemista | katkeilemisia |
| akkusatiivi | katkeileminen; katkeilemisen |
katkeilemiset |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | katkeilemisessa | katkeilemisissa |
| elatiivi | katkeilemisesta | katkeilemisista |
| illatiivi | katkeilemiseen | katkeilemisiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | katkeilemisella | katkeilemisilla |
| ablatiivi | katkeilemiselta | katkeilemisilta |
| allatiivi | katkeilemiselle | katkeilemisille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | katkeilemisena (katkeilemisna) |
katkeilemisina |
| translatiivi | katkeilemiseksi | katkeilemisiksi |
| abessiivi | katkeilemisetta | katkeilemisitta |
| instruktiivi | – | katkeilemisin |
| komitatiivi | – | katkeilemisine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | katkeilemise- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
katkeilemis- | |