keimailla

Suomi

Verbi

keimailla (67) (taivutus[luo])

1. flirttailla

Ääntäminen

• IPA: /ˈkei̯mɑi̯lːɑˣ/
• tavutus: kei‧mail‧la

Liittyvät sanat

• koketeerata

Johdokset

• substantiivit: keimaileminen, keimailija, keimailu

Aiheesta muualla

• keimailla Kielitoimiston sanakirjassa