Suomi muokkaa

Verbi muokkaa

kelliä (61) (taivutus[luo])

  1. maata selällään
    Riku kelli sängyssä ja luki kirjaa.

Ääntäminen muokkaa

  • IPA: /ˈkelːiæˣ/
  • tavutus: kel‧li‧ä

Käännökset muokkaa

Aiheesta muualla muokkaa

  • kelliä Kielitoimiston sanakirjassa