kelliä (61) (taivutus[luo])

  1. maata selällään
    Riku kelli sängyssä ja luki kirjaa.

Ääntäminen

muokkaa
  • IPA: /ˈkelːiæˣ/
  • tavutus: kel‧li‧ä

Käännökset

muokkaa

Liittyvät sanat

muokkaa
Johdokset
muokkaa

Aiheesta muualla

muokkaa
  • kelliä Kielitoimiston sanakirjassa