kelliminen
Suomi muokkaa
Substantiivi muokkaa
kelliminen (38)
- teonnimi verbistä kelliä
Taivutus muokkaa
Taivutus | ||
---|---|---|
sijamuoto | yksikkö | monikko |
kieliopilliset sijamuodot | ||
nominatiivi | kelliminen | kellimiset |
genetiivi | kellimisen | kellimisten kellimisien |
partitiivi | kellimistä | kellimisiä |
akkusatiivi | kelliminen; kellimisen |
kellimiset |
sisäpaikallissijat | ||
inessiivi | kellimisessä | kellimisissä |
elatiivi | kellimisestä | kellimisistä |
illatiivi | kellimiseen | kellimisiin |
ulkopaikallissijat | ||
adessiivi | kellimisellä | kellimisillä |
ablatiivi | kellimiseltä | kellimisiltä |
allatiivi | kellimiselle | kellimisille |
muut sijamuodot | ||
essiivi | kellimisenä (kellimisnä) |
kellimisinä |
translatiivi | kellimiseksi | kellimisiksi |
abessiivi | kellimisettä | kellimisittä |
instruktiivi | – | kellimisin |
komitatiivi | – | kellimisine- + omistusliite |
vartalot | ||
vokaalivartalo | kellimise- | |
heikko vartalo | - | |
vahva vartalo | - | |
konsonantti- vartalo |
kellimis- |