keriä

Suomi

Substantiivi

keriä

1. (taivutusmuoto) monikon partitiivimuoto sanasta kerä

Verbi

keriä (61) (taivutus[luo])

1. kierittää kerälle, erityisesti lankaa
2. leikata lampaalta tai muualta eläimeltä villa

Ääntäminen

• IPA: /ˈkeriæˣ/
• tavutus: ke‧ri‧ä

Etymologia

faktiivinen johdos substantiivista kerä (vartalo ker|ä- + johdin -i- + infinitiivin tunnus -ä)

Liittyvät sanat

• kieputtaa

Johdokset

• substantiivit: keriminen, kerintä

Anagrammit

kierä, kireä, reikä, räike

Aiheesta muualla

• keriä Kielitoimiston sanakirjassa