Substantiivi

keriä

  1. (taivutusmuoto) monikon partitiivimuoto sanasta kerä

keriä (61) (taivutus[luo])

  1. kierittää kerälle, erityisesti lankaa
  2. leikata lampaalta tai muualta eläimeltä villa

Ääntäminen

muokkaa
  • IPA: /ˈkeriæˣ/
  • tavutus: ke‧ri‧ä

Liittyvät sanat

muokkaa
Johdokset
muokkaa
Anagrammit
muokkaa

kierä, kireä, reikä, räike

Aiheesta muualla

muokkaa
  • keriä Kielitoimiston sanakirjassa