ketka

Katso myös: ketkä

Suomi

Substantiivi

ketka (9)

1. (merenkulku) aluksen kannen kaarevuus keulan ja perän välillä; voi olla positiivinen (keskiosa päätyjä alempana), negatiivinen (keskiosa ylempänä) tai suora

Ääntäminen

• IPA: /ˈket̪kɑ/
• tavutus: ket‧ka