Wikisanakirja

kiilaa

Suomi

muokkaa

Substantiivi

muokkaa

kiilaa

  1. (taivutusmuoto) yksikön partitiivimuoto sanasta kiila

Verbi

muokkaa

kiilaa

  1. (taivutusmuoto) aktiivin indikatiivin preesensin konnegaatiomuoto verbistä kiilata
  2. (taivutusmuoto) indikatiivin preesensin yksikön 3. persoonan muoto verbistä kiilata
  3. (taivutusmuoto) imperatiivin yksikön 2. persoonan muoto verbistä kiilata
  4. (taivutusmuoto) imperatiivin yksikön 2. persoonan konnegaatiomuoto verbistä kiilata
Noudettu kohteesta ”https://fi.wiktionary.org/w/index.php?title=kiilaa&oldid=4661899”