kiilaa
Suomi muokkaa
Substantiivi muokkaa
kiilaa
- (taivutusmuoto) yksikön partitiivimuoto sanasta kiila
Verbi muokkaa
kiilaa
- (taivutusmuoto) aktiivin indikatiivin preesensin konnegaatiomuoto verbistä kiilata
- (taivutusmuoto) indikatiivin preesensin yksikön 3. persoonan muoto verbistä kiilata
- (taivutusmuoto) imperatiivin yksikön 2. persoonan muoto verbistä kiilata
- (taivutusmuoto) imperatiivin yksikön 2. persoonan konnegaatiomuoto verbistä kiilata