kiljahtaa
Suomi
muokkaaVerbi
muokkaakiljahtaa (53-F) (taivutus[luo])
- huutaa kerran lyhyesti voimakkaalla, kimakalla äänellä
Ääntäminen
muokkaa- IPA: /ˈkiljɑht̪ɑːˣ/
- tavutus: kil‧jah‧taa
Etymologia
muokkaa- momentaanimuoto verbistä kiljua
Liittyvät sanat
muokkaaSynonyymit
muokkaaJohdokset
muokkaa- substantiivit: kiljahdus, kiljahtaminen
- verbit: kiljahdella
Aiheesta muualla
muokkaa- kiljahtaa Kielitoimiston sanakirjassa