kiljahtaa

Suomi

Verbi

kiljahtaa (53-F) (taivutus[luo])

1. huutaa kerran lyhyesti voimakkaalla, kimakalla äänellä

Ääntäminen

• IPA: /ˈkiljɑht̪ɑːˣ/
• tavutus: kil‧jah‧taa

Etymologia

• momentaanimuoto verbistä kiljua

Liittyvät sanat

Synonyymit

• kiljaista

Johdokset

• substantiivit: kiljahdus, kiljahtaminen
• verbit: kiljahdella

Aiheesta muualla

• kiljahtaa Kielitoimiston sanakirjassa