kiljahtaa
Suomi muokkaa
Verbi muokkaa
kiljahtaa (53-F) (taivutus[luo])
- huutaa kerran lyhyesti voimakkaalla, kimakalla äänellä
Ääntäminen muokkaa
- IPA: /ˈkiljɑht̪ɑːˣ/
- tavutus: kil‧jah‧taa
Etymologia muokkaa
- momentaanimuoto verbistä kiljua
Liittyvät sanat muokkaa
Synonyymit muokkaa
Johdokset muokkaa
- substantiivit: kiljahdus
- verbit: kiljahdella
Aiheesta muualla muokkaa
- kiljahtaa Kielitoimiston sanakirjassa