kiljua

Suomi

Substantiivi

kiljua

1. (taivutusmuoto) yksikön partitiivimuoto sanasta kilju

Verbi

kiljua (52) (taivutus[luo])

1. huutaa kovaa kimeällä äänellä

Ääntäminen

• IPA: /ˈkiljuɑˣ/
• tavutus: kil‧ju‧a

Käännökset

1. huutaa kovaa kimeällä äänellä

englanti: scream espanja: chillar

ranska: crier, hurler, glapir venäjä: кричать

Liittyvät sanat

• kiljuhanhi, kiljukotka
• kiljukaula

Johdokset

• substantiivit: kiljunta
• verbit: momentaaninen kiljahtaa, kiljaista

Aiheesta muualla

• kiljua Kielitoimiston sanakirjassa