kiljuminen
Suomi
muokkaaSubstantiivi
muokkaakiljuminen (38)
- teonnimi verbistä kiljua
Taivutus
muokkaa| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | kiljuminen | kiljumiset |
| genetiivi | kiljumisen | kiljumisten kiljumisien |
| partitiivi | kiljumista | kiljumisia |
| akkusatiivi | kiljuminen; kiljumisen |
kiljumiset |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | kiljumisessa | kiljumisissa |
| elatiivi | kiljumisesta | kiljumisista |
| illatiivi | kiljumiseen | kiljumisiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | kiljumisella | kiljumisilla |
| ablatiivi | kiljumiselta | kiljumisilta |
| allatiivi | kiljumiselle | kiljumisille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | kiljumisena (kiljumisna) |
kiljumisina |
| translatiivi | kiljumiseksi | kiljumisiksi |
| abessiivi | kiljumisetta | kiljumisitta |
| instruktiivi | – | kiljumisin |
| komitatiivi | – | kiljumisine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | kiljumise- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
kiljumis- | |