klucz
Puola
muokkaaSubstantiivi
muokkaaklucz m.
- avain (myös koodin, myös työkalu)
- aura (lintujen lentokuvio)
- (sodankäynti) parvi (hävittäjäkoneita)
- (musiikki) nuottiavain
Taivutus
muokkaa| lähde | yksikkö | monikko |
|---|---|---|
| nominatiivi | klucz | klucze |
| genetiivi | klucza | kluczy |
| datiivi | kluczowi | kluczom |
| akkusatiivi | klucz | klucze |
| instrumentaali | kluczem | kluczami |
| lokatiivi | kluczu | kluczach |
| vokatiivi | kluczu | klucze |
Etymologia
muokkaakantaslaavin *kľučь
Verbi
muokkaaklucz
- (taivutusmuoto) imperatiivin yksikön 2. persoona verbistä kluczyć