kouhottaa

Suomi

Verbi

kouhottaa (53-C) (taivutus[luo])

1. (arkikieltä) touhuta kiihkeästi tai tohkeissaan toimintaansa sen kummemmin harkitsematta

Ääntäminen

• IPA: /ˈkou̯hot̪ːɑːˣ/
• tavutus: kou‧hot‧taa

Liittyvät sanat

Lähikäsitteet

• vouhottaa

Synonyymit

• kohkata

Rinnakkaismuodot

• koohottaa

Johdokset

• substantiivit: kouho, kouhottaja, kouhottaminen

Aiheesta muualla

• kouhottaa Kielitoimiston sanakirjassa