kouria
Suomi
muokkaaSubstantiivi
muokkaakouria
- (taivutusmuoto) monikon partitiivimuoto sanasta koura
Verbi
muokkaa- kopeloida, erityisesti takapuolta
Ääntäminen
muokkaa- IPA: /ˈkou̯riɑˣ/
- tavutus: kou‧ri‧a
Etymologia
muokkaajohdos nominista koura (johdin -i-) [1]
Liittyvät sanat
muokkaaJohdokset
muokkaa- substantiivit: kourija, kouriminen
Aiheesta muualla
muokkaa- kouria Kielitoimiston sanakirjassa
Viitteet
muokkaa- ↑ Ison suomen kieliopin verkkoversio: § 363 Kaksitavuisten i-verbien rakenne ja merkitys