SuomiMuokkaa

VerbiMuokkaa

krakata (73-A) (taivutus[luo])

  1. (petrokemia) pilkkoa orgaanisia yhdisteitä molekyylimassoiltaan pienemmiksi yhdisteiksi
  2. (tietotekniikka) murtaa tietokoneohjelman kopiosuojaus

ÄäntäminenMuokkaa

  • IPA: /ˈkrɑkɑt̪ɑˣ/
  • tavutus: kra‧ka‧ta

EtymologiaMuokkaa

englannin kielestä, crack

KäännöksetMuokkaa

Liittyvät sanatMuokkaa

JohdoksetMuokkaa

Aiheesta muuallaMuokkaa

  • krakata Kielitoimiston sanakirjassa