krakata
Suomi muokkaa
Verbi muokkaa
krakata (73-A) (taivutus[luo])
- (petrokemia) pilkkoa orgaanisia yhdisteitä molekyylimassoiltaan pienemmiksi yhdisteiksi
- (tietotekniikka) murtaa tietokoneohjelman kopiosuojaus
Ääntäminen muokkaa
- IPA: /ˈkrɑkɑt̪ɑˣ/
- tavutus: kra‧ka‧ta
Etymologia muokkaa
englannin kielestä, crack
Käännökset muokkaa
Liittyvät sanat muokkaa
Johdokset muokkaa
- substantiivit: krakkaus
Aiheesta muualla muokkaa
- krakata Kielitoimiston sanakirjassa