krakata

Suomi

Verbi

krakata (73-A) (taivutus[luo])

1. (petrokemia) pilkkoa orgaanisia yhdisteitä molekyylimassoiltaan pienemmiksi yhdisteiksi
2. (tietotekniikka) murtaa tietokoneohjelman kopiosuojaus

Ääntäminen

• IPA: /ˈkrɑkɑt̪ɑˣ/
• tavutus: kra‧ka‧ta

Etymologia

englannin kielestä, crack

Käännökset

1. pilkkoa orgaanisia yhdisteitä

englanti: crack

ranska: craquer

2. murtaa tietokoneohjelman kopiosuojaus

englanti: crack

ranska: craquer

Liittyvät sanat

Johdokset

• substantiivit: krakkaaminen, krakkaus

Aiheesta muualla

• krakata Kielitoimiston sanakirjassa