Suomi muokkaa

Adjektiivi muokkaa

kronkeli (6) (komparatiivi kronkelimpi, superlatiivi kronkelein) (taivutus[luo])

  1. (arkikieltä, murteellinen) nirso, kranttu, valikoiva

Ääntäminen muokkaa

  • IPA: /ˈkroŋkeli/
  • tavutus: kron‧ke‧li

Liittyvät sanat muokkaa

Rinnakkaismuodot muokkaa

Aiheesta muualla muokkaa