ronkeli

Suomi

Adjektiivi

ronkeli (6) (komparatiivi ronkelimpi, superlatiivi ronkelein) (taivutus[luo])

1. (arkikieltä, murteellinen) nirso; sellainen, että vain jokin kelpaa; vaativamakuinen tai valikoiva

Ääntäminen

• IPA: /ˈroŋkeli/
• tavutus: ron‧ke‧li

Liittyvät sanat

Rinnakkaismuodot

• kronkeli

Aiheesta muualla

• ronkeli Kielitoimiston sanakirjassa