kummastuttaa

Suomi

Verbi

kummastuttaa (53-C) (taivutus[luo])

1. oudoksuttaa, ihmetyttää
2. hämmentää, hämmästyttää

   Maailmassa monta on ihmeellistä asiaa, se hämmästyttää, kummastuttaa pientä kulkijaa. (M. Pokela & P. Koskimies 1983)

Ääntäminen

• IPA: /ˈkumːɑst̪ut̪ːɑːˣ/
• tavutus: kum‧mas‧tut‧taa

Etymologia

• johdos verbistä kummastua (vartalo kummastu- + johdin -tta- + infinitiivin tunnus -a)

Liittyvät sanat

Johdokset

• substantiivit: kummastuttaminen

Aiheesta muualla

• kummastuttaa Kielitoimiston sanakirjassa