kummastuttaminen
Suomi
muokkaaSubstantiivi
muokkaakummastuttaminen (38)
- teonnimi verbistä kummastuttaa
Taivutus
muokkaa| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | kummastuttaminen | kummastuttamiset |
| genetiivi | kummastuttamisen | kummastuttamisten kummastuttamisien |
| partitiivi | kummastuttamista | kummastuttamisia |
| akkusatiivi | kummastuttaminen; kummastuttamisen |
kummastuttamiset |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | kummastuttamisessa | kummastuttamisissa |
| elatiivi | kummastuttamisesta | kummastuttamisista |
| illatiivi | kummastuttamiseen | kummastuttamisiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | kummastuttamisella | kummastuttamisilla |
| ablatiivi | kummastuttamiselta | kummastuttamisilta |
| allatiivi | kummastuttamiselle | kummastuttamisille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | kummastuttamisena (kummastuttamisna) |
kummastuttamisina |
| translatiivi | kummastuttamiseksi | kummastuttamisiksi |
| abessiivi | kummastuttamisetta | kummastuttamisitta |
| instruktiivi | – | kummastuttamisin |
| komitatiivi | – | kummastuttamisine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | kummastuttamise- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
kummastuttamis- | |
Etymologia
muokkaa- verbi kummastuttaa + johdin -minen