kummipoika

Suomi

Substantiivi

kummipoika

1. poika suhteessa kummiinsa

Ääntäminen

• IPA: /ˈkumːiˌpoi̯kɑ/
• tavutus: kum‧mi‧poi‧ka

Etymologia

yhdyssana sanoista kummi ja poika

Käännökset

1. poika

turkki: vaftiz oğlu

Liittyvät sanat

Vieruskäsitteet

• kummityttö

Aiheesta muualla

• kummipoika Kielitoimiston sanakirjassa