Wikipedia
Katso artikkeli Kummi Wikipediassa, vapaassa tietosanakirjassa.
 
Kummi

Substantiivi

muokkaa

kummi (5)[1]

  1. lapsen kasteen todistaja, joka on valittu vanhempien rinnalla pitämään huolta lapsesta ja huolehtimaan osaltaan tämän hengellisestä kasvatuksesta; kummeja on yleensä kaksi, joista toinen on perinteisesti ollut sylikummi
    lapsen kummit
  2. henkilö, joka jollakin tavalla on ottanut huolehtiakseen vieraasta lapsesta
    SOS-lapsikylän kummit
  3. (murteellinen) kumi

Ääntäminen

muokkaa
  • IPA: /ˈkumːi/
  • tavutus: kum‧mi

Taivutus

muokkaa
Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi kummi kummit
genetiivi kummin kummien
(kummein)
partitiivi kummia kummeja
akkusatiivi kummi;
kummin
kummit
sisäpaikallissijat
inessiivi kummissa kummeissa
elatiivi kummista kummeista
illatiivi kummiin kummeihin
ulkopaikallissijat
adessiivi kummilla kummeilla
ablatiivi kummilta kummeilta
allatiivi kummille kummeille
muut sijamuodot
essiivi kummina kummeina
translatiivi kummiksi kummeiksi
abessiivi kummitta kummeitta
instruktiivi kummein
komitatiivi kummeine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo kummi-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
-

Etymologia

muokkaa
  • keskiaikainen ruotsalainen laina[2]

Käännökset

muokkaa

Liittyvät sanat

muokkaa
Johdokset
muokkaa
Yhdyssanat
muokkaa

kummilahja, kummilapsi, kummilusikka, kumminlahja, kummiperhe, kummipoika, kummisetä, kummityttö, kummitytär, kummitäti, kummivanhempi, seurakuntakummi, sylikummi

Idiomit

muokkaa
  • kummin kaima
    1. (leikkimielinen) kuka tahansa hyvin etäinen sukulainen tai tuttava
      Kuulin kihlauksesta serkun vaimon kummin kaimalta.

Aiheesta muualla

muokkaa
  • kummi Kielitoimiston sanakirjassa

Substantiivi

muokkaa

kummi

  1. (taivutusmuoto) yksikön genetiivimuoto sanasta kumm
  2. (taivutusmuoto) yksikön partitiivimuoto sanasta kumm
  3. (taivutusmuoto) yksikön lyhyt illatiivi sanasta kumm

Viitteet

muokkaa
  1. Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 5
  2. Kaisa Häkkinen: Suomi on kuuden kerroksen kieli. Tiede, 2018. Artikkelin verkkoversio (doc).