kuohuta

Suomi

Verbi

kuohuta (74) (taivutus[luo])

1. (myös kuvaannollisesti) rinnakkaismuoto sanasta kuohua

Ääntäminen

• IPA: /ˈkuo̯hut̪ɑˣ/
• tavutus: kuo‧hu‧ta

Liittyvät sanat

Johdokset

• kuohuttaa
• kuohahtaa, kuohahdella
• substantiivit: kuohuaminen

Verbi

kuohuta

1. (taivutusmuoto) aktiivin indikatiivin preesensin konnegaatiomuoto verbistä kuohuttaa
2. (taivutusmuoto) imperatiivin yksikön 2. persoonan muoto verbistä kuohuttaa
3. (taivutusmuoto) imperatiivin yksikön 2. persoonan konnegaatiomuoto verbistä kuohuttaa