Substantiivi

muokkaa

kuoma (10)

  1. (erityisesti puhuteltaessa, vanhahtava) ystävä, kaveri

Ääntäminen

muokkaa
  • IPA: [ˈkuo.mɑ]
Tavutus
muokkaa
  • tavutus: kuo‧ma

Etymologia

muokkaa
  • muinaisitäslaavin sanasta кумъ ‎(kumŭ, ”kummitäti”) tai кума ‎(kuma, ”kummitäti”)

Käännökset

muokkaa

Liittyvät sanat

muokkaa

Aiheesta muualla

muokkaa
  • kuoma Kielitoimiston sanakirjassa