Suomi muokkaa

Substantiivi muokkaa

kuoma (10)

  1. (erityisesti puhuteltaessa, vanhahtava) ystävä, kaveri

Ääntäminen muokkaa

  • IPA: [ˈkuo.mɑ]
Tavutus muokkaa
  • tavutus: kuo‧ma

Etymologia muokkaa

  • muinaisitäslaavin sanasta кумъ ‎(kumŭ, ”kummitäti”) tai кума ‎(kuma, ”kummitäti”)

Käännökset muokkaa

Liittyvät sanat muokkaa

Aiheesta muualla muokkaa

  • kuoma Kielitoimiston sanakirjassa